Yli 100 euron ostokset ilman toimituskuluja noutopisteeseen. Maksuton kotiintoimitus yli 300 euron ostoksille.

Perinteisessä hiihtotavassa pito on SE JUTTU. Ilman riittävää suksen pitoa vuorohiihdolla hiihtämisestä ei tule käytännössä mitään. Jokainen on varmasti joskus hiihtänyt lipsuvilla suksilla ja osaa jakaa tämän tuntemuksen.

***

Normaalien ”voideltavien perinteisten suksien” lisäksi markkinoilla on nykyisin useita erilaisia ns. voiteluvapaita suksimalleja, joissa pito pyritään aikaansaamaan muilla keinoilla kuin pitovoitelulla. Pyrin seuraavaksi avaamaan hieman, millaisia erilaisia ei-pitovoideltavia suksimalleja markkinoilta tällä hetkellä löytyy ja mitkä ovat niiden plussat ja miinukset.

***

  1. Pitokarva- eli skin-sukset. Näissä pito muodostetaan mekaanisesti suksen keskialueelle asennetun pitokarvan avulla. Skin-sukset tulivat muutamia vuosia sitten ryminällä markkinoilla ja ovat tällä hetkellä ylivoimaisesti myydyin suksimalli niin aktiivihiihtäjien kuin kuntoilijoiden keskuudessa. Julkisessa keskustelussa on esitetty arvioita, että jopa 80-90% kaikista myytävistä perinteisen suksista on tällä hetkellä skin-suksia.
  2. Zero-pitopohjasukset. Alun perin enemmän kilpakäyttöön ongelmakeleille suunnitellut, mutta nyttemmin myös kuntoilijoille levinneet zero-sukset perustuvat myös mekaaniseen pitoon. Näissä suksen keskialueella on usein kumimainen ja karhea alue, joka latuun osuessaan mahdollistaa pidon saamisen. Nimensä mukaisesti zero-sukset ovat parhaimmillaan nollakeleissä, mutta kuntoilijakäytössä toiminta-alue on jonkin verran laajempi.
  3. Optigrip/Nanogrip eli nanosukset. Suomalaista nanoteknologia-keksintöä hyödyntävät nanosukset olivat suosionsa huipulla 2010-luvun alussa. Näissä pito syntyy suksiin asennetun nano-pinnoitteen avulla. Viime vuosina pitokarvasukset ovat selvästi syöneet näiden kysyntää.

***

Fischer TwinSkin -pitokarvasukset

Olen itse hiihtänyt kaikilla edellä mainituilla suksimalleilla paljon (kyllä, pari tonnia myös optigripeillä!), joten jonkinlainen käsitys eri mallien hyvistä ja huonoista puolista on kilometrien aikana syntynyt. Edelleenkään sellaista suksimallia ei ole olemassa, mikä toimisi aina ja kaikkialla 100%, mutta jokaisella mallilla on oma optimialueensa.

***

Aloitetaan plussista.

Skin-suksien etuihin kuuluu ehdottomasti niiden toimivuus vähintään kohtalaisesti kelillä kuin kelillä. Kova pakkanen – toimii. Vesikeli – toimii. Lumisade – toimii. Ok, myönnetään, että heikoimmillaan pitokarvat ovat, kun ladulla on paljon irtolunta. Ja kun on oikein märkää, saattaa karva ns. vettyä, mutta tätä voi pyrkiä vähentämään sopivilla hoitotuotteilla. Oman näkemykseni mukaan oikein mitoitettu pitokarvasuksi on tällä hetkellä ylivoimaisesti yleispätevin ei-pitovoideltava suksimalli.

Zero-suksen etuna on puolestaan toiminta ongelmakeleillä, eli silloin kun nollakelissä taivaalta sataa jotain lumen ja rännän sekoitusta. Kisakäytössä näitä näkee mm. Maailman Cupissa silloin, kun ei ole löytynyt sopivaa jäätymätöntä pitovoitelua. Kuntoilijoilla zerot toimivat nollakelien lisäksi hyvin plussakeleillä.

Nanosuksien suurin plussa on ehdottomasti niiden helppohoitoisuus. Nanoja ei tarvitse – eikä edes saa – voidella. Ainoa tarvittu hoitotoimenpide on suksien ajoittainen puhdistaminen voiteenpoistoaineella. Lisäksi yksi havaittu nanosuksien etu on, että näiden pohjat kestävät ns. väärinkäyttöä hieman tavallisia suksenpohjia enemmän. Esimerkiksi koulujen liikuntatunneilla vähälumisilla alueilla tämä saattaa olla hyvinkin tarpeellinen ominaisuus. Lisäksi plussaksi voinee laskea sen, että nanot eivät kovin tarkkoja oikeaoppisesta hiihtotekniikasta. Sopivissa keleissä nanoilla käytännössä kävelee mäet ylös.

***

Entä ne miinukset sitten?

Pitokarvasukset eivät toki ole voitelu- tai huoltovapaat, vaikka pitovoiteita niihin ei tarvitakaan. Luistoalueet voidellaan normaalisti luistovoiteilla. Lisäksi pitokarva on tärkeä pitää puhtaana, jotta se toimisi oikeanlaisesti. Puhtailla luonnonlumilla likaisuus ei yleensä ole ongelma, mutta etelän ruuhkaisilla tykkilumiladuilla hiihdettäessä pitokarvaa saattaa joutua puhdistamaan melko tiuhaan. Likainen pitokarva ei pidä eikä oikein edes luista, joten siksi säännöllinen puhdistaminen on tärkeää. Huom! Älä käytä pitokarvan puhdistamiseen tavallista voiteenpoistoainetta tai muita vastaavia liuottimia, sillä ne saattavat irrottaa pitokarvojen liimauksen.

Zero-suksien osalta huoltotarve on kovin samanlainen: luistoalueet voidellaan normaalisti luistovoiteilla ja karhennus on pidettävä puhtaana. Lisäksi pitoaluetta on karhennettava tarvittaessa hiekkapaperilla, yleensä karheudella #80-#120. Nyrkkisääntö karhentamisessa on, että mitä märempää sitä karheampaa (#80, jopa #60) hiomapaperia käytetään. Varsinkin satavalla lumella on hyvä käyttää myös jäätymisenestoa karhennuksen päällä. Zero-suksien suurin miinus tulee kuitenkin kelialueen kapeudesta: pakkas-/lumikeleillä zerot eivät toimi kovin hyvin.

Fischer Zero-pitopohjasukset

Nanosuksien suurimmaksi miinukseksi voisi myös sanoa sopivan kelialueen kapeuden. Itse asiassa optimikelialue on hyvin samanlainen kuin zero-suksissa: nollakelistä aina vesikeleihin. Luisto ei nanosuksissa yllä voideltavien suksien tasolle edes optimikeleissä, ja pakkasella se saattaa olla hyvinkin heikko. Käytännössä nanosukset tarvitsevat riittävästi kosteutta toimiakseen hyvin, joten kovin kuiviin tai kylmiin olosuhteisiin ne eivät ole paras vaihtoehto. Myöskään nollakelin lumi-/räntäsade ei ole parasta nanoille, sillä silloin on riskinä lumen tarttuminen ja pohjan jäätyminen.

***

Omassa suksipakassa on ollut ja tulee edelleenkin olemaan kaikkia yllä mainittuja suksimalleja voideltavien suksien lisäksi. Näistä skin-suksille tulee varmasti jatkossakin eniten käyttökertoja yleiskäyttöisyyden vuoksi. Zero-sukset puolestaan ovat varsinkin täällä Etelä-Suomen laduilla hyvinkin käyttökelpoiset, ja ovat eniten käytössä nollan ongelmakeleillä tai jos liisteripeukaloa ei jaksa ottaa käyttöön. Nanosuksille tulee eniten kilometrejä peruslenkeillä aivan alku- ja loppukaudesta – silloin kun ollaan yleensä plussalla ja latu-uralla on mahdollisesti likaa/hiekkaa – eikä halua pilata parempien suksien pohjia.

***

Nanosukset